Toinen perhe
Vietin taannoin 48-vuotissyntymäpäiviäni, ja synttäri-illallisella katselin ympärilleni pitkin pöytäseuruettani. Leipää kanssani oli murtamassa kymmenen henkeä, joista suurin osa on tullut osaksi elämääni minun ollessa reilusti yli nelikymppinen. Illan jälkeen mietin, kuinka joidenkin lukemieni tutkimusten mukaan on haastavaa luoda pysyviä, syvempiä ja merkityksellisiä ystävyyssuhteita 30 ikävuoden rajapyykin jälkeen. I beg to differ, sanoisin.

Vuonna 2017 julkaistun yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan ystävyyden vaikutus vahvistuu, mitä enemmän ihmiselle tulee ikää. William J. Chopikin tutkimuksen mukaan läheisten ystävyyssuhteiden ja hyvän terveyden, niin fyysisen kuin psyykkisen, välillä on vahva korrelaatio. Ovatko ystävyyssuhteet sitten syntyneet esimerkiksi lapsuudessa, varhaisteini-iässä tai aikuisena, sillä ei näin maallikolle ole mitään väliä. Ystävät ovat tukipilareita, jotka tukevat elämän myrskyissä – olivat ne sitten syntyneet nuoruudessa tai aikuisiällä.

Yhtä lailla kuin romanttinen parisuhde, myös ystävyyssuhde vaatii hoitamista ja töitä. Se ei ole yksisuuntainen katu, jossa toinen antaa ja vain toinen ottaa. Tällaisella ihmissuhteella ei ole mitään tekemistä ystävyyden kanssa. Se on toksista energiasyöppöyttä ja hyväksikäyttöä. Tällaiset ihmiset ottavat kaiken irti, minkä saavat. Loputtomasti, ellei siihen pistetä stoppia. Epätasapainossa oleva ystävyyssuhde voi pahimmillaan aiheuttaa kynnysmatoksi jääneelle ihmiselle itsetunto-ongelmia ja säröjä minäkuvaan.

Luen itseni ekstrovertiksi, ihmiseksi, joka on hyvin ulospäin suuntautunut ja tutustuu helposti ihmisiin. Elämänpolun varrella se on osoittautunut hyvin hedelmälliseksi piirteeksi, mitä tulee oman viiteryhmäni kokoamiseen. Minuun on helppo tutustua ja minun on helppo ottaa kontaktia likipitäen ihmiseen kuin ihmiseen, mutta siinäkin on omat kommervenkkinsä. Sanotaan, ettei se määrä vaan laatu. Pätee myös ystäviin. Olen valmis myöntämään sen, että ihmissuhteeni eivät aina ole menneet hahloon. Vaikka sitä on kuinka ajatellut, ettei ole syntynyt eilen, siipeen on sattunut. Niin pari- kuin ystävyyssuhteissa. Myös minun lähipiiriini on päässyt ihmisiä, joita luulin ”ystävikseni”, mutta he osoittautuivat olevansa jotain täysin muuta. Kateellisia, panettelijoita, pahansuopia. Onneksi ikä on tuonut mukanaan itsevarmuutta ja -tuntoa leikata moiset energiasyöpöt pois elämästäni. Kuka sellaisia tarvitsee lähellensä?

Kantapään kautta koettujen asioiden myötä olenkin päätynyt ihmissuhteiden kolmijakoon. Alimmalla tasolla ovat tuttavat. He ovat niitä, jotka tietää jostain, mutta ei koskaan muista, mistä. Kasvot voivat ovat tutut, mutta ko. henkilön nimi ei tule mieleen. Ehkä hyväksyn kaveripyynnön Facebookissa kohteliasuussyistä. Ehkä. Toisella, hopeatasolla ovat kaverit. Tyyppejä, jotka olen mahdollisesti tuntenut jo pitemmän aikaa. Puhelinnumero saattaa löytyä luuristani. Ihan mukavia tyyppejä, mutta sydämen salaisuuksia heille ei avata. Ylimmällä tasolla ovat ystävät. He kultaakin kalliimmat, toinen perhe. Tapauksessani tärkeämpiä kuin verisukulaiseni. Ihmiset, jotka jakavat kanssani ilot ja surut. Henkilöt, joita voin olla itse auttamassa epäilemättä hetkeäkään. Tyypit, joiden lojaalius on painetestattu useampaan otteeseen. He, jotka eivät tuomitse tai paina alas, vaan nostavat ylöspäin. Heidän kanssaan voit olla rohkeasti oma itsesi, eri mieltä ja kinastella, eivätkä he hylkää sinua. Toiset ystävät ovat olleet mukana pitempään kuin toiset, mutta määritteleekö kulunut aika ystävyyden syvyyden?

Mark Zuckerbergin kehittelemä Facebook mullisti ystävystymisen kautta linjan. Samalla kun se mahdollisti ne lapsuuden ja nuoruuden kadotettujen ystävien löytämisen, se myös madalsi kynnystä kontaktoida uusia ihmisiä kaveripyynnöillä. ”Kiitos FB-kaveruudesta!” Niin paljon kuin valuvikoja Facebookissa onkin, se on yhdistänyt ihmisiä toisiinsa.

Jos onnea mitataan merkityksellisillä ystävyyssuhteilla, olen onnekas paskiainen. Ilman ystävää en ehkä olisi kirjoittamassa tätä. Ilman ystävää en olisi selviytynyt ulos toksisesta ihmissuhteesta. Ilman ystävää en olisi selvinnyt korona-ajasta täysipäisenä.

Kiitos, ystäväni. Kunpa voisin joskus olla teille yhtä tärkeä kuin olette minulle.

Tämä sivusto on suojattu reCAPTCHA:lla, ja Googlen tietosuojakäytäntö ja käyttöehdot ovat voimassa. Googlen tietosuoja ja Käyttöehdot löytyvät täältä.