Heräät aamulla kännykän piippaukseen. Hieraiset silmiäsi ja katsot kelloa: 07.00. Huokaiset. Kampeat itsesi ylös istuskellen hetken sängyn reunalla ihmetellen uutta päivää. Töihinkin pitäisi mennä. Tallustelet vessaan ja peset kasvosi viileällä vedellä herätäksesi. Katsot itseäsi peilistä yrittäen löytää motivaatiota uuteen päivään. Herätys, ahtaudut kelmeästi valaistuun aamubussiin muiden zombiena matkustavien sekaan, töihin, kahdeksan tuntia duunissa, kaupan kautta kotiin, ehkä harrastamaan, hieman telkkaria ja nukkumaan. Sama groundhog day päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Ehkä joku pieni loma kerran, kahdesti vuodessa katkaisemaan arkea.
Työskentelin 15 vuotta toimittajana suuressa suomalaisessa mediayhtiössä. 15 vuoden ajan pääsin työskentelemään mielenkiintoisten projektien, ihmisten ja haasteiden parissa. Tuosta 15 vuodesta 12-13 vuotta oli elämää rikastuttavaa, kun taas viimeiset vuodet tuntuivat siltä kuin olisin kiertänyt samaa ympyrää päivästä toiseen. Kyllä, työ oli ”ihan kivaa” ja menetetystä vapaa-ajasta saatu korvaus vähintäänkin kohtuullinen, mutta työ itsessään ei antanut enää minulle sitä, mitä kaipasin. Halusin ammatillisesti uuden suunnan, mutta tyhjään hyppääminen pelotti.
Kuinka tässä tullaan toimeen? Riittääkö töitä? Töitä, joista monet alan ammattilaiset taistelevat kynsin ja hampain. Entä jos kaikki meneekin mönkään? Löydänkö sen jälkeen enää uutta duunia? Nämä olivat ne päällimmäiset kysymykset, joiden kanssa kipuilin. Kysymyksiä, joita jokainen yrittäjäksi ryhtyvä pyörittelee päässään. Kysymyksiä, joihin vastaus löytyy vain kokeilemalla.
Parin vuoden jälkeen voin todeta ratkaisun olleen oikea, mutta toisinkin olisi voinut käydä, sillä Suomessa yrittäminen on kirjaimellisesti yrittämistä. Yritä tulla toimeen. Mutta tämän kirjoituksen pointti ei ole puhua yrittämisestä, vaan siitä, että joskus – ehkä jopa useimmiten – muutos on hyvästä. Mutta kuka uskaltaa ottaa sen askeleen kohti uutta? Tyydytkö valittamaan sosiaalisessa mediassa, kuinka ärsyttää vääntäytyä hihnalle vai tavoitteletko unelmiasi? Kuinka paljon olet valmis tekemään, ehkä jopa uhraamaan, että tunnet olevasi onnellinen? Tässä kohtaa punnitaan, millainen ihminen olet. On inhimillistä yrittää päästä kaikesta mahdollisimman helpolla, mutta helppous ei ole parhaan synonyymi.
Joku viisas on joskus sanonut, että pitäisi tehdä sellaista työtä, joka ei tunnu työltä. Meillä on käytössämme vain yksi elämä. On käsittämätön ajatus käyttää se työhön, jonka tekeminen, anteeksi ranskani, vituttaa. Aika on kallein omistamamme asia. Sen jos hukkaa, sitä ei saa koskaan takaisin. Haluatko joku kaunis aamu herätä vihaisena ja katkerana syyttäen, itseäsi siitä, ettet tehnyt ratkaisuja, joista haaveilit?
Toki jokaiselle meistä tulee aina silloin tällöin ajatuksia siitä, että olisi mukavampaa jäädä kotiin sohvalle katsomaan Game of Thronesin uusinta jaksoa kuin tallustella margariinitehtaalle vääntämään vipua, mutta jos yhtälöstä poistetaan surkea sää, toimistoterva, joka korventaa sisuskaluja ja paskoja kainalopieruvitsejä vääntävät, ärsyttävät työkaverit, oletko tyytyväinen duuniisi? Itse tein aikoinani päätöksen, että sinä aamuna, kun töihin meno vituttaa muista kuin edellä mainituista syistä, lopetan ja keksin jotain muuta.
Työ määrittää ison osan elämästäsi, joten miksi tyytyä muuhun kuin sinulle parhaaseen vaihtoehtoon?
Teemu Potapoff
TYHJÄÄN HYPPÄÄMINEN – UHKA VAI MAHDOLLISUUS?
Tämä sivusto on suojattu reCAPTCHA:lla, ja Googlen tietosuojakäytäntö ja käyttöehdot ovat voimassa. Googlen tietosuoja ja Käyttöehdot löytyvät täältä.